Kansalaisaloite eheytyshoitojen kieltämiseksi on noussut keskusteluun medianäkyvyyttä saaneen valiokuntakäsittelyn takia. On tärkeää torjua henkistä ja hengellistä väkivaltaa, mutta perusoikeuksien rajaamisessa tulee noudattaa suurta varovaisuutta ja tarkkuutta.

Kansalaisaloitteen käyttämät termit ovat epätarkkoja, tulkinnanvaraisia ja harhaanjohtavia. Aloitteessa ”eheytyshoitoja” pidetään tavanomaisena ja yleisenä käytäntönä. Lääkärin urallani en ole törmännyt terveydenhuollon ammattilaisen toimintaan, joka muistuttaisi kansalaisaloitteessa kuvattua ”eheytyshoitoa”.

Sen sijaan mediassa esiin nostetut tapaukset liittyvät vahvasti yksityisiin rukoushetkiin ja sielunhoitokeskusteluihin, joihin aikuinen ihminen on oman vakaumuksensa perusteella hakeutunut.

Kansalaisaloitteen mukaan tavoitteena ei ole sielunhoidon tai muun uskonnonvapauden harjoittamisen kieltäminen niin kauan kuin se ei muutu ”eheyttämiseksi”. Kriminalisointi johtaisi helposti poliisitutkintoihin, syytteisiin ja oikeudenkäynteihin, joissa ruodittaisiin toisistaan poikkeavin muistikuvin menneitä yksityisiä rukoushetkiä ja keskusteluita. Vaikka tuomioita ei lopulta tulisi, oikeusprosessi merkitsisi jo itsessään rangaistusta. Avun pyytäminen ja saaminen vaikeutuisi.

Kansalaisaloitteessa jopa viitataan siihen, että ”eheyttävät” yhdistykset voitaisiin lakkauttaa.

Voimassa oleva lainsäädäntö suojelee jo tällä hetkellä tahdonvastaiselta toiminnalta. Kansalaisaloite kieltäisi myös täysi-ikäisen henkilön omaan tahtoon perustuvan tuen, jolla ihmisen toiveen mukaista identiteettiä pyrittäisiin vahvistamaan. Tuki ja apu olisi saatavilla vain vähemmistöidentiteettiin haluaville, kun taas toiseen suuntaan tuki olisi kriminalisoitua. Tässä ihmisen itsemääräämisoikeutta rajoitetaan vakavasti.

Kansalaisaloite nostaa esimerkiksi Maltan, jossa on säädetty samantyyppinen laki vuonna 2016. Sen hedelmää on syyte Matthew Grechiä vastaan. Grech on kertonut jättäneensä homoseksuaaliset teot käännyttyään kristityksi, ja on nyt syytettynä eheytyshoitojen mainostamisesta. Grech ei ole osallistunut itse minkäänlaisiin hoitoihin, eli hän ei myöskään kertonut niiden olleen syynä elämäntapansa muuttumiseen.

Norjassa uhkaa jopa kolmen vuoden vankeusrangaistus, mikäli henkilö pyrkii vaikuttamaan ihmiseen siten, että hän muuttaa tai ”tukahduttaa” omaa seksuaalista suuntautumistaan. Tämän nojalla voitaisiin siis katsoa perinteisen kristinuskon näkemys seksuaalisuudesta, tai ainakin sen julkinen opettaminen kriminalisoiduksi.

Uskonnonvapaus on kaikista perusoikeuksista vanhin. On mahdotonta peräänkuuluttaa moniarvoista yhteiskuntaa, mikäli ihmisen vapautta toimia oman vakaumuksensa mukaisesti rajoitetaan perustavanlaatuisesti. Yksilön vapaaehtoinen osallistuminen esimerkiksi sielunhoitoon tai vertaistukiryhmään ei ole väkivaltaa, eikä se rajoita kenenkään muun vapautta omaan identiteetin ilmaisuunsa.

Päivi Räsänen

kansanedustaja, lääkäri, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen

 

Eduskuntaan on jälleen saapunut kansalaisaloite eutanasian laillistamiseksi. Sen tarvetta perustellaan parantumattomasti sairaan potilaan kärsimyksillä ja hänen itsemääräämisoikeudestaan johdetulla oikeudella kuolla. Terveydenhuollon etiikka ja saattohoidon keinovalikoima eivät puolla kumpaakaan perustelua. Lääkärin koulutus perustuu ihmisen elämän suojelemiseen, sairauksien ja oireiden hoitamiseen, ei elämän lopettamiseen.

Lääkäriliitto on hiljattain linjannut vastustavansa edelleen eutanasian laillistamista. Lääkäriliitto pitää sitä periaatteellisesti merkittävänä arvomuutoksena, joka avaisi ennakoimattomia kehityskulkuja: ”Lääkäreiden tehtävänä on käyttää nykylääketieteen mahdollisuuksia elämän suojeluun ja kärsimyksen hoitoon, eikä hoitojärjestelmän puutteita pidä korjata eutanasian tai lääkäriavusteisen itsemurhan avulla.”

Saattohoidon menetelmät ovat kehittyneempiä kuin koskaan historiassamme. Kipua ja ahdistusta voidaan hallita ja kärsivä potilas voidaan tarvittaessa sedatoida, vaivuttaa uneen.

Toiveet eutanasiasta perustuvat usein virheellisiin käsityksiin. Eutanasia ei merkitse hyödyttömistä hoidoista luopumista tai vahvaa kivunlievitystä. Minkään lääkkeen virallinen käyttöaihe ei ole ihmisen surmaaminen. Eutanasiassa potilas myrkytetään laskimoon ruiskutettavalla aineella. Eutanasia ei ole hoitotoimenpide vaan rikos, joka sen laillistaneissa maissa tietyin edellytyksin jätetään rankaisematta.

Alankomaiden kehitys on varoittava esimerkki. Siellä hallitus on päättänyt sallia eutanasian eli armokuoleman myös alle 12-vuotiaille lapsille.  Eutanasian piiriin on otettu psykiatrisesti sairaita ja dementiapotilaita ilman heidän selvää suostumustaan.

Maissa, joissa eutanasia on otettu käyttöön, myös itsemurhien määrä on lisääntynyt. Jos itsemääräämisoikeutta pidetään perusteena eutanasialle, miten voidaan uskottavasti torjua itsemurhia? Eutanasialaki väistämättä johtaisi ajatukseen, että vaikeasti sairaan tai vammaisen ihmisen elämä ei ole yhtä arvokasta kuin terveiden.

Eutanasia ja itsemurhassa avustaminen vaikuttavat niitä suorittaviin lääkäreihin. Peräti 45 % hollantilaislääkäreistä koki omaisten tai yhteiskunnan painostusta eutanasian suorittamiseen. Eutanasian suorittamisen jälkeen 72–80 %:lla lääkäreistä on tunne-elämän vaikeuksia.

Hallitusohjelmassa luvataan selkeyttää säädöksiin oikeus saattohoitoon, joka turvaa hyvän elämän loppuvaiheen hoidon riippumatta ihmisen asuinpaikasta tai hoitopaikasta. Samalla varmistetaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osaaminen ja saatavuus sekä omaisten huomioiminen.

Suomessa kuolee vuosittain yli 60 000 ihmistä. Heistä 30 000 eri ikäistä ihmistä tarvitsee oireita lievittävää eli palliatiivista hoitoa tai saattohoitoa. Näissä on tärkeää varmistaa jokaisen kuolevan ja hänen läheistensä yksilölliset tarpeet. Jokaisen tulee saada kokea itsensä ja elämänsä arvokkaaksi. Kärsimykset ja kivut on hoidettava. Lähestyvä kuolema koskettaa yhtä lailla perhettä ja läheisiä, jotka on hoidossa huomioitava.

Suomalainen yhteiskunta kykenee hoitamaan jokaisen kuolevan tasokkaasti ja ihmisarvoisesti, kun vain yhdessä niin päätämme tehdä. Potilaita ei pidä ryhtyä surmaamaan.

Päivi Räsänen

lääkäri, kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen

 

Eduskunta sai käsiteltäväksi esityksen, joka toisi nykyistä vahvemmat 8-prosenttiset alkoholijuomat kauppojen hyllyille. Tällä hetkellä raja on 5,5 prosenttia. Esitys laajentaisi merkittävästi alkoholin saatavuutta. Se lisäisi alkoholin päivittäistä kulutusta ja samalla alkoholihaittoja. Vahvempien juomien myyntipaikkojen määrä nousisi 17-kertaiseksi nykytilaan verrattuna. Alkolla on 373 myymälää, vähittäismyyntiluvan haltijoita on 6300.

Alkoholin kokonaiskulutus ja etenkin nuorten alkoholinkäyttö ovat olleet Suomessa laskussa, ja jopa täysraittius on tullut muotiin. Tätä myönteistä kehitystä hallitus tukee kiristämällä alkoholijuomien valmisteverotusta kaiken kaikkiaan kahdella prosentilla, minkä seurauksena hintojen arvioidaan nousevan kokonaisuudessaan vajaan prosentin. Alkoholin liikakäyttö on kuitenkin edelleen vakava suomalainen kansanterveysongelma. Pienituloiset ja heikommin koulutetut kärsivät enemmän alkoholihaitoista. Alkoholin käytön haittojen välittömät kustannukset julkiselle taloudelle nousevat vuosittain lähes miljardiin euroon, minkä lisäksi alkoholisairaudet aiheuttavat merkittävää työkyvyttömyyttä ja ennenaikaista kuolleisuutta. Yli 1600 ihmishenkeä menetetään vuosittain. Hyvinvointialueet, poliisi ja oikeuslaitos ovat jo nyt kuormittuneita alkoholihaittojen vuoksi.

Esityksessä on pitäydytty valmistustaparajoitteeseen Euroopan komission painostuksesta huolimatta, jotta vahvempia alkoholisekoitteita ei tulisi kauppojen hyllyille. Makeat sekoitteet ovat nuorten ja erityisesti naisten mieleen. V. 2019 nuorten terveystapatutkimuksen mukaan tytöillä oli viimeisimmän käyttökerran alkoholista 37 % juomasekoituksia, pojilla 21 %. Naiset kestävät miehiä heikommin alkoholia ja nuorten naisten alkoholin käyttö vaarantaa myös lasten terveyden. Joka vuosi syntyy satoja lapsia, joita äidin alkoholinkäyttö on vaurioittanut pysyvästi.

Alkoholipolitiikkaa linjataan tällä vaalikaudella myös viinien ja säätelyä hallinnoivan ministeriön suhteen. Eurooppalaisia juomatapoja tavoiteltaessa unohtuu usein, että esimerkiksi Ranskassa päivittäisen viininkäytön seurauksena maksakirroosi ja muut alkoholisairaudet ovat yleisiä. Suomessa ongelmana on lisäksi humalahakuisuus ja siitä seuraavat rattijuopumukset ja väkivaltarikollisuus.

Viinien tuonti ruokakauppoihin romuttaisi Alkon aseman. Myymäläverkostoa ei olisi kannattavaa pitää yllä vain väkevien myyntiä varten. Alko noudattaa alkoholilain perustarkoitusta vähentää alkoholin kokonaiskulutusta sekä ihmisille ja yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja. Sen myymälöiden ikärajatarkastukset toimivat kattavasti.

Alkoholiasioita ei tule siirtää sosiaali- ja terveysministeriöltä työ- ja elinkeinoministeriön alaisuuteen. Alkoholipolitiikan tehtävä on pohjoismaiseen malliin edistää kansanterveyttä. On tärkeämpää suojella ihmisiä kuin edistää alkoholimarkkinoita.

Kirjoittaja on lääkäri, kansanedustaja sekä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen. Kolumni on julkaistu Itä-Hämeen lehdessä.

 

Yhteiskuntamme arvojen murroksen seurauksena yhä useampi nuori kärsii mielenterveyden häiriöstä. Alle 35-vuotiaiden ikäryhmässä ne ovat merkittävin työkyvyttömyyseläkkeiden peruste. Masennus on ylivoimaisesti suurin yksittäinen syy. Mielenterveyssyiden vuoksi eläköityneiden paluu työelämään on muihin sairausryhmiin verrattuna haasteellisempaa. Joka päivä noin 17 ihmistä tippuu mielenterveysongelmien takia työelämästä. Mitä pidempään nuori on pois työelämästä, sitä vaikeampaa sinne on jatkossa päästä.

On vakava ongelma, jos työvoimapulassa kamppailevassa, voimakkaasti ikääntyvässä, heikon syntyvyysasteen Suomessa nuoria siirtyy koulunpenkiltä suoraan kansaneläkkeelle. Olisi huomattavasti kustannustehokkaampaa varjella nykyistä työikäistä väestöä joutumasta työvoiman ulkopuolelle, kuin yrittää rekrytoida ulkomaista työvoimaa. Lapsen ja nuoret ovat arvokkain pääomamme!  Ajoissa saatu apu säästää niin inhimillisiä kuin taloudellisiakin kustannuksia. Jos meillä on riittävästi perustason mielenterveyspalveluja, joihin pääsee jonottamatta, ei raskaiden erikoistason palvelujen tarve välttämättä kasva yhtä suureksi.

Perheet tarvitsevat ennaltaehkäisevää tukea, myös vanhempien omiin päihde- ja mielenterveysongelmiin. Oppilashuoltoon ja ryhmäkokojen pienentämiseen on osoitettava riittävät resurssit. Lasten- ja nuorisopsykiatrian resurssit tulee myös turvata.

Tarvitsemme kestävien arvojen kunnianpalautuksen! Suvivirsi kouluissa ei vaaranna kenenkään mielenterveyttä, sen sijaan nuorten identiteettikehitystä hämmentävät biologian vastaiset opetukset syntymisestä väärään sukupuoleen. Syrjäytymisen juuret ovat varhaisessa lapsuudessa, siksi perheiden kasvatusvastuuta on tuettavat! Syntyvyyttä voidaan lisätä paremmalla perhepolitiikalla.

Työkyvyttömyydestä aiheutuu kansantaloudelle jo 8 miljardin menetykset vuodessa. Sijoitus perheisiin, kouluun ja mielenterveyteen maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.

Päivi Räsänen

Lääkäri, kansanedustaja (kd)

 

 

Jo 28 vuoden ajan olen saanut tehdä työtä kansanedustajana Suomen kansan eteen. Olen kiitollinen saamastani luottamuksesta.

Turvallisuus on yhteiskunnan ydintehtävä. Siitä on kaikissa oloissa huolehdittava. Suomi on selviytynyt vaikeista ajoista ahkeruudella, rehellisyydellä, perheistä huolehtimalla ja yhteisvastuun periaatteella. Yhteisön tulevaisuus perustuu huolenpitoon lapsista ja nuorista mutta myös kiitollisuudelle sitä sukupolvea kohtaan, joka on hyvinvointimme rakentanut. Nämä kristillisestä maailmankuvasta perityt arvot luovat kestävän pohjan päätöksenteolle tänään ja huomenna. On aika palata näiden perusasioiden äärelle.

Ajassamme tarvitaan järjen ja sydämen ääntä! Tarvitaan niitä, jotka rakastavat isänmaamme puhdasta luontoa, vesistöjä, metsiä sekä niiden tuotteita – ruokaa, lämpöä ja valoa. Tarvitaan niitä, jotka puolustavat suomalaista työtä, yrittäjyyttä ja omavaraisuutta ideologisten haihatteluhankkeiden sijaan. Tarvitaan myös niitä, jotka rakentavat kestävien, kristillisten arvojen varaan. Tarvitaan niitä, jota edistävät sanan- ja uskonnonvapautta, ja myös itse sitä rohkeasti käyttävät.

Tarvitaan sydäntä, jotta lähimmäisenrakkaus ja ihmisarvon kunnioitus ulottuisi kaikkein pienimmistä vanhimpiin asti. Tarvitaan omantunnon ääntä, jotta heikoista, sairaista ja syrjäytetyistä huolehdittaisiin – heistäkin, jotka eivät itse kykene pitämään puoliaan.

Opiskellessani lääkäriksi kohtasin iäkkään halvaantuneen rouvan. Kuuntelin hänen elämänsä tarinan. Sairastuttuaan hän oli masentunut ja valittanut lääkärilleen: ”Mitä hyötyä meistä kuolevista vanhuksista kenellekään on?”

Rouva kertoi saamastaan vastauksesta, joka oli kantanut häntä sairausvuoteella: ”Te suoritatte yhteiskunnan tärkeintä tehtävää. Sillä te opetatte meille, mitä on lähimmäisenrakkaus.”

Lähimmäisenrakkaus ja ihmisarvon kunnioitus on yhteiskunnan menestyksen perusta. Me tarvitsemme toisiamme –  tarvitsemme sydämen ja järjen ääntä.

Jos ajattelet samoin, pyydän tukeasi, että työni isänmaan ja lähimmäisten parhaaksi saisi jatkua.

Sinun äänesi ratkaisee!

 

Viime vuonna syntyi 5000 lasta vähemmän kuin vuonna 2021. Syntyneiden määrä oli pienin 150 vuoteen. Perheiden lapsihaaveet ja todellisuus eivät kohtaa. Lapsia yritetään saada myöhäisemmällä iällä eikä sopivaa kumppania löydy kaikille. Arvoympäristömme ei enää tue ihmissuhteiden pysyvyyttä samalla tavalla kuin menneillä sukupolvilla.

Keskustelussa perhevapaista painotetaan lasten edun ja perheiden valinnanvapauden sijaan usein kiintiöitä ja työelämän tarpeita. Viimeaikaiset väitteet kotihoidontuen haitallisista vaikutuksista lapsiin ja äiteihin ovat nekin vahingollisia. Tässä tilanteessa tarvitsemme etenkin myönteistä asenneilmapiiriä lapsiperheitä kohtaan.

Kunnallinen päivähoitopaikka maksaa kuitenkin yhteiskunnalle varovaisestikin arvioiden yli kaksi kertaa enemmän kuin kotihoidontuki. Puolueemme ollessa hallituksessa vuosina 2011-2015 sain ainoana hallituksen ministerinä puolustaa perheiden oikeutta kotihoidontukeen lukuisilta romutusyrityksiltä. Kotihoidontuki merkitsee pikkulapselle oikeutta oman äidin tai isän syliin. Kolmen ikävuoden raja on perusteltu niin kehityspsykologian kuin infektiotautiriskien näkökulmasta.

Vaalikeskusteluissa hyvä perhepolitiikka jää usein sivuseikaksi, vaikka se on avainasemassa julkisen talouden kestävyyden ja tulevaisuuden työvoimatarpeiden kannalta. Syntyvyyden lisääminen edellyttää perhetukien korotuksia sekä perheen ja opiskelun tai työn parempaa. Lapsilisiä ei ole sidottu indeksiin ja niiden reaaliarvo on laskenut n 40 prosenttia vuoteen 1994 verrattuna.  Ehdotan korotuksia lapsilisiin sekä 1000 euron vauvarahaa. Tarvitsemme parempaa työllisyyspolitiikkaa, pysyviä ja kokopäiväisiä työsuhteita ja työelämän joustoja, laadukkaampaa varhaiskasvatusta ja enemmän tukea perheille kasvatuksen haasteisiin.

Tarvitaan myös ennakkoluulottomia, uusia malleja. Virossa monilapsisten perheiden lapsilisien reippaalla korotuksella saatiin syntyvyys nousuun. Miltä kuulostaisi Unkarin perheuudistus, jossa alle 30-vuotiaat ensisynnyttäjät ja kaikenikäiset vähintään neljän lapsen äidit vapautetaan tuloverosta ja myös opintolainan saa anteeksi synnyttämällä lapsen alle kolmikymppisenä? Tällä kannustettaisiin niin ottamaan lapsia vastaan kuin tekemään työtä ja opiskelemaan.

Päivi Räsänen, kansanedustaja, lääkäri

Kolumni julkaistu Orimattilan Sanomissa.

Uusi eduskunta joutuu ottamaan kantaa elämän loppuvaiheen inhimilliseen ja arvokkaaseen hoitoon. Monet tahot kampanjoivat jälleen eutanasian laillistamisen puolesta.

Eduskunta hylkäsi vuonna 2018 kansalaisaloitteen eutanasian laillistamisesta, mikä oli ilahduttava ihme, sillä valtaosa kansanedustajista oli ilmaissut myönteisen kannan eutanasiaan vaalikoneissa. Samalla eduskunta edellytti valtioneuvostoa selvittämään elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa.

Hallituksen asettama asiantuntijaryhmä totesi yksimielisesti loppuraportissaan kesällä 2021, että pelkät suositukset eivät riitä saattohoidon puutteiden korjaamiseksi, tarvitaan muutoksia lainsäädäntöön. Hallitus ei ole saanut niitä aikaan. Olen jättänyt lakialoitteen, jossa säädetään potilaalle asuinkunnasta ja hoitoyksiköstä riippumatta oikeus saada tarpeen mukaista, laadukasta saattohoitoa.

Lääkäriliiton kanta eutanasiaan on kielteinen. Lääkärin koulutus perustuu ihmisen elämän suojelemiseen, sairauksien ja oireiden hoitamiseen, ei elämän lopettamiseen. Eutanasialääkärit käyttävät surmaamiseen lihaksia halvaannuttavaa ja sydämen pysäyttäviä aineita, samoja, joita kuolemaantuomittujen teloituksissa. Näitä aineita ei käytetä saattohoidossa.

Saattohoidon menetelmät ovat kehittyneempiä kuin koskaan historiassamme. Kipua ja ahdistusta voidaan hallita ja kärsivä potilas voidaan tarvittaessa sedatoida, vaivuttaa uneen.

Saattohoidon saatavuudessa ja laadussa on puutteita, mutta niitä ei korjata eutanasialailla. Eutanasia ei kuulu hyvän saattohoidon keinovalikoimaan. Suomalainen yhteiskunta kykenee hoitamaan jokaisen kuolevan tasokkaasti ja ihmisarvoisesti, kun vain yhdessä niin päätämme tehdä.

Päivi Räsänen

lääkäri, kansanedustaja

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa.

 

Alaikäisten väkivaltarikosten määrä on yli kaksinkertaistunut viiden vuoden sisällä. Erityisen huolestuttavaa on, että voimakkain kasvu on tapahtunut alle 15-vuotiaiden kohdalla. Poliisi kertoo jopa kymmenvuotisista väkivaltaisiin ryöstöihin osallistuneista. Rikokset kohdistuvat valtaosin toisiin alaikäisiin henkilöihin.

Huumekauppaan kytkeytyneissä katujengeissä maahanmuuttajataustaiset nuoret ovat yliedustettuina. Heidän perheittensä kotouttamisen epäonnistumisesta on voitava keskustella ilman leimautumista rasismiin. Poliisilla tulee olla riittävät resurssit ja valmiudet tutkia ja selvittää jengien tekemät rikokset.

Suomessa alle 15-vuotiaat eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa. Vanhemmat nuoret saattavat yllyttää alle 15-vuotiaan tekijäksi tietäen, että siitä ei seuraa rangaistuksia. Monessa länsimaassa rikosoikeudellisen vastuun raja on alempi, esimerkiksi Tanskassa, Saksassa ja Virossa 14 vuotta. Lapsen paikka ei ole vankilassa, mutta rajat toimivat nuoren omaksi eduksi.

Lastensuojelussa ei ole riittävästi resursseja eikä toimivaltuuksia puuttua rikolliseen ja väkivaltaiseen käytökseen. Itsemääräämisoikeuksien vahvistaminen on kääntynyt nuorten turvattomuudeksi. Lastensuojelun keinovalikoimaa tulee pikaisesti kehittää. Jos muu ei auta, rikosoikeudellisen ikärajan alentamista tulee harkita.

Elämme arvomurroksen aikaa, jossa yhteisesti tunnustettua eettistä perustaa ei enää ole. Oikean ja väärän rajat ovat hämärtyneet. Perheiden ja kotien tukiverkostot ovat ohuita. Kouluterveydenhuollon, koululääkäreiden ja -psykologien saatavuus on heikentynyt, eikä perheiden ennaltaehkäiseviä – ja tukipalveluita ole tarpeeksi saatavilla.

Islannissa saavutettiin hyviä tuloksia kiinnittämällä huomio nuorten vanhempiin. Vanhemmat jalkautuvat arki-iltoina ulos ja tekivät yhteistyötä nuorisotilojen, harrastusten ja koulujen kanssa. Nuorille määriteltiin yhteiset kotiintuloajat. Jokaisen lapsen ja nuoren kasvatuksessa perimmäisen vastuun kantavat perheet ja kodit, joita voidaan tukea yhteisillä pelisäännöillä ja ajoissa annettavilla palveluilla.

Päivi Räsänen

lääkäri, kansanedustaja

 

Kolumni julkaistu Forssan lehdessä.