Saako Jeesuksesta puhua kouluissa?

Hämeenlinnan ”Jeesus-lauluksi” nimetty tapaus herätti taannoin maanlaajuista keskustelua uskonnon roolista yhteiskunnassa. Koululainen joutui kolmesti altistumaan ”uskonnolliselle julistukselle”, jonka vuoksi hänen huoltajansa teki kantelun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan, saaden 1500 euron korvauspäätöksen Hämeenlinnan kaupungilta. Jeesuksen nimi oli sen jälkeen uutisotsikoissa johtaen lopulta päätöksen kumoamiseen sivistyslautakunnassa. Tapaus on edelleen ajankohtainen, sillä Jeesuksen nimelle altistuneen äiti vaatii nyt käräjäoikeudessa kaupungilta korvauksia.

Uudellamaalla peruttu Händelin Messias-oratorio nosti päivänvaloon, miten mahdotonta on puhdistaa länsimaista taidetta kristillisestä perinteestä.

Jos koulujärjestelmämme tulee allergiseksi maininnoille Jeesuksesta, joudutaan luopumaan länsimaiden rikkaasta kulttuurillisesta perinteestä, jonka juuret johtavat historialliseen Jeesukseen. Kirjallisuuden, arkkitehtuurin, musiikin ja kuvataiteen historiaa ei voi ymmärtää ilman kertomusta Jeesuksesta.

Kristinuskon ydinhenkilön nimestä on tullut yhteiskunnassamme tabu. Kuitenkin niin suomalaisen yhteiskunnan arvot lepäävät vahvasti Jeesuksen opetusten perustalla. Tarina laupiaasta samarialaisesta on vuosisatojen ajan opettanut auttamaan lähimmäisiä. Kertomus tuhlaajapojasta on antanut toivoa uuden alun mahdollisuudesta.

Valtioneuvoston asetuksella on säädetty, että perusopetuksen tulee edistää kristillisten perinteiden tuntemista ja ymmärtämistä. Niistä opetettaessa ei voi irrottautua Jeesuksen persoonasta. Jokaiselle lapselle on turvattava oikeus kuulla ja oppia Jeesuksesta.