Lapsille turvattava oikeus omaan uskontoon

Opetus- ja kulttuuriministeriön hiljattain julkaisema työryhmäraportti nosti jälleen pöydälle kysymyksen oman uskonnon opetuksen korvaamisesta yhteisellä katsomusaineella. Lasten määrä vähenee ja ehdotusta perustellaan tehostamistarpeilla sekä oppilaiden yhdenvertaisuudella.

Oman uskonnon opetuksesta luopuminen ja yhteiseen katsomusaineeseen siirtyminen toisi koulukenttään samat jännitteet, jotka ovat kärjistyneet koulun joulu- ja kevätjuhlien kohdalla. Muutos johtaisi myös lisääntyvään tarpeeseen vaihtoehtoisista yksityisistä kristillisistä kouluista.

Tällä hetkellä peruskouluissa opetetaan 15 eri uskonto- tai katsomusainetta, ja yhä useammin opetusta joudutaan järjestämään koulun ulkopuolella. Kaikilla oppilailla ei ole pätevää opettajaa. Opetusryhmät ovat pieniä ja vaihtelevia, ja kokonaiskuva opetuksen laadusta jää hämäräksi. Uskonnonopettajien kouluttaminen ja pätevöittäminen on yhä tarpeellista.

Laadukas oman uskonnon opetus on keskeisessä roolissa uskonnollisten ääri-ilmiöiden ennaltaehkäisyssä Suomessa. Opetuksen tavoitteena on tarjota oppilaille uskonnollinen yleissivistys, joka auttaa heitä ymmärtämään omaa taustaa ja samalla kunnioittamaan muiden vakaumuksia. Oma uskonnonopetus edistää tutkitusti kriittistä ajattelua ja jopa ehkäisee radikalisoitumista.

Kaikille yhteistä uskontotietoa voisi verrata kieltenopetukseen, jossa opetettaisiin sekaisin kaikkia kieliä. Oman äidinkielen oppiminen luo pohjan muiden kielten opiskeluun. Samoin oman uskonnon sisäistäminen auttaa ymmärtää muita maailmankatsomuksia.

Valtioneuvoston asetuksella on säädetty, että perusopetuksen tulee edistää kristillisten perinteiden tuntemista ja ymmärtämistä.

Yhteinen katsomusaine tarkoittaisi käytännössä uskonnonopetuksen muuttumista nykyisen elämänkatsomusopetuksen kaltaiseksi, jolloin kristinuskon perusteiden opetus jäisi yhä ohuemmaksi. Valtaosa lapsista, yli 400 000 nyt opiskelee evankelis-luterilaista uskontoa.

Tarina laupiaasta samarialaisesta on vuosisatojen ajan opettanut puolustamaan heikoimpia ja auttamaan lähimmäisiä. Raamatun alkulehtien luomiskertomus avaa näkymän jokaisen ihmisen mittaamattomaan arvoon Jumalan kuvana, mikä on pohja myös sille, että ketään ei saa kiusata, vähätellä tai syrjiä. Tai kertomus tuhlaajapojasta on antanut toivoa uuden alun mahdollisuudesta, anteeksipyytämisen ja anteeksisaamisen merkityksestä. On surullista, jos nämä jäävät kertomatta lapsillemme.