Kristillisen perinteen ja seurakunnan näkyminen koulussa ja päiväkodeissa on noussut jälleen vuodenvaihteessa keskusteluun. Lahdessa aiheesta on keskusteltu Salpausselän koulun aamunavauksista tehdyn valituksen vuoksi. Saako siis kristillisyys näkyä koulujen arjessa?

Tuhat vuotta suomalaista kristillistä kulttuuria on muovannut monet perinteemme sellaisiksi kuin ne tänä päivänä ovat. Jos suomalaisista juhlaperinteistä poistetaan kristillinen ydin, ne jäävät tyhjiksi ja vaille selitystä. Samalla katkeaa sukupolvien ketju. Kulttuuriperinnön välittäminen on koulun keskeinen tehtävä. Kaikilla lapsilla perheen maailmankatsomuksesta riippumatta on oikeus tutustua kulttuurisiin juuriimme. Maahanmuuttajalapsilla kyse on oikeudesta integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kristillisiä perinteitä on alettu karsia yksittäisten valitusten vuoksi, vaikka lainsäädäntömme ei sitä edellytä. Koulujen käytäntöjä päivänavauksien, jumalanpalvelusten ja kristilliseen perinteeseen kuuluvien juhlien osalta ei ollut tarkoitus muuttaa vuonna 2000 säädetyn perustuslain eikä 2003 uskonnonvapauslain myötä. Perustuslakivaliokunta on linjannut, että kristilliset juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria, eivät uskonnon harjoittamista. Virsi ei tee juhlasta tai oppitunnista uskonnonharjoitusta eikä edellytä lupien kyselemistä huoltajilta.

Suomessa on sekä myönteinen että kielteinen uskonnonvapaus, jotka molemmat koskevat myös lapsia. Perustuslakimme lähtee laajasta uskonnonvapauskäsityksestä: jokaisella on oikeus harjoittaa tai olla harjoittamatta uskontoa.

Yhteisten juhlien lisäksi koulumaailmassa ja varhaiskasvatuksessa on oltava tilaa myös hartaushetkille. Perheen toiveet katsomuskasvatuksen suhteen selvitetään lukuvuoden tai päivähoidon alkaessa. Kirkkoon kuuluvien lasten kohdalla seurakuntien työntekijöiden läsnäolo koulun tai päivähoidon arjessa on luontevaa ja toteuttaa myönteisen uskonnonvapauden perusoikeutta. Yhteistyön estäminen kaventaa uskonnonvapautta.

Hämmennystä on myös herättänyt Opetushallituksen uuden varhaiskasvatussuunnitelman maininta, että varhaiskasvatuksen on oltava uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta. Ohjetta on joillakin paikkakunnilla tulkittu kapeasti niin, että yhteistyö seurakuntien kanssa on lopetettu. Samassa ohjeessa kuitenkin vahvasti painotetaan kulttuuri- ja katsomuskasvatusta sekä omien juurien tuntemista. Opetushallitus ja kirkkohallitus ovatkin yhdessä laatimassa selkeyttäviä ohjeita, jotta ylilyönneiltä vältyttäisiin jatkossa.

Lapsenoikeuksien sopimuksessa turvataan perheiden oikeus saada lapsilleen omaa arvopohjaansa vastaava kasvatus. Yhteiskunta ei voi asettaa varhaiskasvatukselle tai perusopetukselle uskontoneutraaleja tavoitteita ilman vanhempien toivetta. Ateismi tai uskonnottomuus on yksi katsomus muiden joukossa eikä sen edistäminen perheen arvojen vastaisesti ole laajaa uskonnonvapautta toteuttavassa yhteiskunnassa mahdollista.

Päivi Räsänen
Kansanedustaja

Julkaistu Etelä-Sanomissa